Verenluovutus

Käväisin tänään suorittamassa kansalaisvelvollisuuden - siis kävin verenluovutuksessa. SPR:n veripalvelulla on toimisto ja luovutuspaikka täällä Tampereella Biokadulla.

Sattui vaan niin hankalasti, että olin aamun ruuhkan viimeinen. Ja siksi jouduin odottamaan lähes tunnin, ennenkuin pääsin itse asiaan. Jos olisin tullut paikalle vasta kun oli pois lähdössä, eli noin reilu tunti avaamisen jälkeen, olisin päässyt luovuttamaan heti.

Kuulemma Suomen ennätys (tai ainakin aika lähellä sitä) on jollain miehellä - 250 luovutuskertaa. Itsellä on vielä yli kaksi sataa kertaa käymättä, ennekuin olen noissa luvuissa. Noh, oma 17 luovutuskertaa tuo kyllä hyvän mielen. Onhan tuossa vielä varaa kiristää, koska edellinen kerta oli tasan vuosi sitten. Pitäisi koettaa mennä ainakin kolme kertaa vuodessa.

Veripalvelulla saa kahvit, vedet, mehut ja jopa leipää ja pullaa luovutuksen jälkeen. Tietysti mehua ja vettä saa ja pitää juoda jo ennen luovutusta. Vinkkinä kuulin, että ei kannata ihan tyhjällä vatsalla tulla, eikä myöskään täydelläkään. Saattaapi heikotus iskeä muuten.

Verenluovutus eli valutus kesti vain kymmenen minuuttia. Mukavalta tuolilta tai sohvalta - mikä se nyt sitten onkaan nimeltään - oli nätti näkymä ulos Kaupin puistoon, ja kun vielä aurinkokin paistoi, niin hauskaahan siinä oli istuskella

Kirja ja google earth

Aloitin lukemaan uutta dekkariani, jonka sain isänpäivä lahjaksi (Pelurit). yht'äkkiä lukiessa tuli mieleen, että voisihan sitä uutta teknologiaa käyttää hyväkseen. 

Tämäkin kirja tapahtuu jossain Amerikan maalla, Washingtonissa - siellä mistä Aarne Tanninenkin raportoi vielä muutama vuosi siten -> linkki YouTubeen :) Kirjassa puhutaan useista paikoista pääkaupungissa ja sen ympäristössä. Tähän pomppaa Google Earth - loistava softa, jolla voi käydä itse katselemassa murhan ja juonittelun paikkoja.

Aivan loistava juttu, kun lukiessa pohtii miltä mikäkin muistomerkki näytää, niin kaikki voi käydä katsomassa Googlen sivuilta. Toki pitää vähän jättää mielikuvituksenkin varaan, etti ihan tylsisty. Mutta mielikuvituksen parantamiseksi voi sitten lueskella 'Taru Sormusten Herraa' tai jotain muuta ei-niin-todenperäistä kirjaa.

Toisaalta ei saa antaa tuolle Googlelle liikaa valtaa lukemiseen. Jää muuten kirjat lukematta jos pitää koko ajan olla vilkuilemassa netistä paikkoja.

    

Kynttilät

Olipa lauantai iltana hauska katsella vajaa viisivuotiaan pojan kynttilän sytyttelyä takapihalla. Iltahan oli lähes tyyni, mukavan kirpeä ja vähä luminen - ainakin täällä eteläisessä keskisuomessa.Sytytettävänä oli viisi folion sisään käärittyä Halloween kynttilää, jotka piti saada palamaan. LIsäksi käytössä oli askillinen tulitikkuja

Ihan ensimmäiseksi tikku piti saada syttymään. Jos raapaisi liian hiljaa, ei tapahtunut muuta kuin hiljainen suhahdus, kun tikku raapi sytytyspintaa. Jos taas raapaisi liian kovaa tikku katsesi. Tähän ei auttanut muu kuin kova harjoitetelu

Seuraava ongelma oli se vieno tuuli joka kaikesesta huolimatta leijaili takapihalla. Joka toinen tikku sammui jo ennen kynttilän sydäntä.

Tulitikun tulen osuminen sydänlankaan, niin, ettei sormet pala oli seuraava probleema. kynttilä oli maassa ja kun vieressä oli kyykyssä sytyttämässä niin pakostakin tulitikku oli tulipuoli alaspäin. Ja silloin liekit nuolaisivat sormenpäätä.

Ja kun oli yhden kynttilän saanut palamaan, ja piti seuraavan kynttilän kimpuun käydä, niin aika usein vieno tuuli sammutti sytytetyt kynttilät. Kaikista ongelmista huolimatta pojan kärsivällisyys riitti turata kynttilöiden kanssa, kunnes kaikkissa oli nätti liekki.

Turha varmaan mainita, että pojan naaman loisti yhtä kirkaasti kuin kovalla työllä sytytetyt kynttilät

Blogged with the Flock Browser