Kynttilät

Olipa lauantai iltana hauska katsella vajaa viisivuotiaan pojan kynttilän sytyttelyä takapihalla. Iltahan oli lähes tyyni, mukavan kirpeä ja vähä luminen - ainakin täällä eteläisessä keskisuomessa.Sytytettävänä oli viisi folion sisään käärittyä Halloween kynttilää, jotka piti saada palamaan. LIsäksi käytössä oli askillinen tulitikkuja

Ihan ensimmäiseksi tikku piti saada syttymään. Jos raapaisi liian hiljaa, ei tapahtunut muuta kuin hiljainen suhahdus, kun tikku raapi sytytyspintaa. Jos taas raapaisi liian kovaa tikku katsesi. Tähän ei auttanut muu kuin kova harjoitetelu

Seuraava ongelma oli se vieno tuuli joka kaikesesta huolimatta leijaili takapihalla. Joka toinen tikku sammui jo ennen kynttilän sydäntä.

Tulitikun tulen osuminen sydänlankaan, niin, ettei sormet pala oli seuraava probleema. kynttilä oli maassa ja kun vieressä oli kyykyssä sytyttämässä niin pakostakin tulitikku oli tulipuoli alaspäin. Ja silloin liekit nuolaisivat sormenpäätä.

Ja kun oli yhden kynttilän saanut palamaan, ja piti seuraavan kynttilän kimpuun käydä, niin aika usein vieno tuuli sammutti sytytetyt kynttilät. Kaikista ongelmista huolimatta pojan kärsivällisyys riitti turata kynttilöiden kanssa, kunnes kaikkissa oli nätti liekki.

Turha varmaan mainita, että pojan naaman loisti yhtä kirkaasti kuin kovalla työllä sytytetyt kynttilät

Blogged with the Flock Browser